Ensimmäinen keltainen

Kiinanpalatsikoira

Nurkassa alkoi olla tylsää ja hiljaista ja liian siistiä ja väärän väristä. Täällä on keltaista ja luokatonta. It’s ok to make mistakes.

Kiinanpalatsikoiran osti Yliajettu pikkuveli luokkaretkeltä kolmekymmentä vuotta sitten, viimeisillä pennosillaan tuliaisiksi isosiskolle. Tätä ei voi ikinä hävittää, vaikka niin hirveästi olen siivonnut kaikenlaista tavaraa. Ei vaan voi, vaikka se näyttää – no, miltä se nyt näyttää. Vaikka se on asunut viimeisen puoli vuotta kuivausrummun päällä.

Mutta tänään kammattiin, pörrötettiin ja kuvattiin. Ihan vaan siksi koska jotkut asiat elämässä ovat keltaisia.

PS. Yliajettu pikkuveli selvisi polkupyöräilevän isosiskon yliajosta solisluun murtumalla. Sitä paitsi se oli pikkuveljen syy.

Mainokset

6 kommenttia artikkelissa “Ensimmäinen keltainen

  1. Pikkuveli kävelee hiekkatietä pitkin kohti rantaa, jossa parhaiden kavereiden isä laskee uutta venettä vesille. Tottakai tällaista tilaisuutta mennään katsomaan. Molemmin puolin tietä on autoja parkissa, mutta tiellä on leveyttä edelleen n. viisi metriä. Pikkuveli kävelee kaikessa rauhassa alamäkeä ajatellen, että olisikohan mahdollista päästä veneen kyytiin. Samaan aikaan Isosisko opettelee ajamaan polkupyörällä yleisellä tiellä ja kiihdyttää vauhtiaan alamäkeen, vaikkei kunnolla hallitse pyöräänsä. Samalla tiellä tuo pieni ja viaton alle 5-vuotias poika kävelee unelmoiden venekyydistä. Isosisko näkee jo kaukaa, kuinka hänen ”rakas” veljensä kävelee tietä pitkin kohti uusia seikkailuja. Tytön mielessä välähtää ajatus, mitä jos ….. Seuraava tapahtuma mitä pieni poika muistaa on, kuinka hänen käteensä sattui hirvittävän paljon ja lempipaita leikataan riekaleiksi.

    Pyöräilyä opetteleva tyttö ajoi takaapäin kumoon tämän pienen viattoman pojan. Pojalta murtui solisluu ja poika sai ikuiset traumat. Vielä tänä päivänäkin, yli nelikymppisenä, Yliajettu Pikkuveli ei uskalla kävellä kadulla vilkuilematta jatkuvasti taakseen….

    • Oivoi Yliajettu pikkuveli, tämä vaarallisen harhaanjohtava tapauskertomus täytyy oikaista sopivan hetken tullen 🙂

  2. Ihana koira. Mulla oli pienenä just samanlainen =) Ja niin mahdottoman hankala turkki hoitaa kuin olla ja vain voi 🙂

    • Sullakin samanlainen, ihanaa! Turkki on ihan hillittömän vaikeahoitoinen, se on totta. Kissat täällä tekevät kyllä parhaansa hoitaakseen, tosin en ole ihan varma meneekö parempaan suuntaan…

  3. Onpa mukavaa, että täällä heräsi elo! Ja vielä keltainen elo – energistä :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s